Maksuton Stressinhallinnan opas

Tarkoittaako rentoutuminen samaa kuin mindfulness?

läsnäolotaidot mindfulness palautuminen rentoutuminen
Avartamo blogi Tarkoittaako rentoutuminen samaa kuin mindfulness?

Mindfulnessista on tullut lyhyessä ajassa yleissana. Sitä käytetään laajasti eri yhteyksissä ja myös silloin kun puhutaan rennosta tai muuten vaan hyvästä olosta, ”ihan mindfulnessia!”.


Mutta onko rentoutuminen yhtä kuin mindfulness?

Kyllä ja ei, tässä liikutaan lähellä muna vai kana-kysymystä. Mehän rentoudumme ja lataamme usein akkujamme sellaisen tekemisen ja olemisen kautta, joka tuottaa mielihyvää ja josta pidämme. Rentoudumme ja palaudumme nauttien esim. hyvästä ruoasta, musiikista, halkojen hakkuusta, käsitöistä, hiihtämisestä, lemmikin paijaamisesta, lapsen kanssa leikkimisestä, ystävän kanssa vitsailusta tai kukin mistä milloinkin. Sillä ei ole niinkään väliä.

Keskeistä on, että mielekkääseen tekemiseen keskittyminen ja nauttiminen rentouttaa ja saa meidät usein responsiiviseen, tyyneen ja vastaanottavaiseen tilaan.  Mutta rentoutuminen ei silti ole yhtä kuin mindfulness, tietoinen läsnäolo.

Tietoisessa läsnäoloharjoituksessa voi kyllä syntyä sivutuotteena rentouden tila,
mutta se ei ole harjoituksen tavoite.
Joskus läsnäoloharjoituksessa rentous voi itse asiassa
suorastaan loistaa poissaolollaan.

 

Tästä aukeaakin läsnäoloharjoituksen ydin, joka on hyvä tietää ja mieltää: tietoisella läsnäoloharjoituksella tarkoitetaan asettumista ja pysyttelemistä läsnä ja avoimena tässä hetkessä nouseville havainnoille, tuntemuksille ja tunteille sellaisina kuin ne tällä hetkellä ovat.
Myös esiin nouseville epämiellyttäville tuntemuksille ja tukalille tunteille.


Hyväksyvä tietoinen läsnäolo

Pyrkimys läsnäoloharjoituksessa on olla avoin kaikelle esiin nousevalle hyväksyvällä ja tutkivalla asenteella, esim. tunnistaa tuntemuksia eri puolilla kehoa, tunteita, ajatuksia, tai esim, ympäristöä ja sen ääniä.
Saatamme tunnistaa itsessämme myös ahdistusta, kiukkua, kärsimättömyyttä, kyllästymistä, jäsenten puutumista, jännitystä, särkyä levottomuutta tai jotain ihan muuta. Tai ääniä, jotka vievät huomiotamme pois. Tai ajatuksia, jotka, harhailevat ja karkailevat, uudestaan ja uudestaan….

Siitäkin huolimatta, tarkoitus on näitä ”häiriötekijöitäkin” vain havainnoida juuri sellaisina kuin ne tällä hetkellä ilmenevät, avoimin tutkivin mielin ja hyväksyvällä kiinnostuksella, arvostelematta ja pyrkimättä muuttamaan niitä.

Tämän harjoittaminen on harvoin helppoa! Mutta tästä lähtökohdasta käsin harjoitus ei voi koskaan mennä hyvin tai huonosti, oikein tai väärin:) 
Kun pyrkimys on havainnoida tätä hetkeä hyväksyvällä asenteella, avaudumme huomioille ja annamme niille tilaa juuri siten kun se on meille milloinkin mahdollista.

Harjoittamisessa onkin tärkeää pitää itsestään huolta, tunnistaa omat rajansa ja kunnioittaa niitä.  Jos olet epävarma, sopivatko läsnäoloharjoitteet itsellesi, kannattaa tarkistaa lääkäriltä ja liittyä vertaisryhmään tai harkita yksityisohjausta harjoittamisen tueksi.

 

Muodolliset ja epämuodolliset harjoitteet

Hyväksyvää tietoista läsnäoloa voidaan harjoittaa muodollisilla ja epämuodollisilla harjoitteilla.

Muodollisilla harjoitteilla tarkoitetaan yksinkertaisia liike- ja läsnäoloharjoitteita, mm. kehomeditaatio, istumameditaatio ja kävelymeditaatio. Harjoitteiden tausta on ikiaikaisissa meditaatioperinteissä, jotka on riisuttu mystiikasta ja ideologiasta, jotta ne sopivat kaikille riippumatta elämänkatsomuksesta. (mm. Jon Kabat-Zinnin MBSR menetelmän harjoitteet.)

Epämuodollisilla harjoitteilla tarkoitetaan hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoittamista ja havainnointia omassa arjessa.
Tätä voi tehdä ihan arkisissa askareissa viemällä huomio yksinkertaisesti johonkin käsillä olevaan tilanteeseen tai kohteeseen.

Esimerkkejä arkisiin, epämuodollisiin harjoitteisiin:

  • Aamun aloitus: voitko ottaa aamulla herätessä muutaman minuutin kestoisen tietoisen hetken oman hengityksen ja kehon asennon ja tuntemusten havainnointiin? Tällä voi olla vaikutusta koko päivän luonteeseen ja sävyyn.
    Samanlaisia pysähdyshetkiä voi ottaa pitkin päivää, ne voivat olla vaikka vain muutaman tietoisen hengityksen pituisia, kassajonossa, palaverissa, tietokoneen äärellä… kokeile!

  • Liikkuessa ulkona voi esim. ottaa tavaksi aistia omaan kehon tuntemuksia, raajojen liikkeitä ja jalkapohjan tuntemuksia askeltaessa.
    Tai viedä huomion ympäristöön, sen kuuntelemiseen, tuulen havinaan, tai esim. tuntea ilmavirta tai viima poskilla, nähdä vuodenajan värejä ja merkkejä luonnossa jne.

  • Ruokaa laittaessa voi välillä tietoisesti havainnoida käsien liikettä, niiden toimintaa ja tuntemuksia, esim. veitsen puristamista kädessä, pilkkomisen rytmiä, sen voimaa ja ääntä vasten leikkuulautaa.  Tai tunnustella hedelmää kuoriessa sen kosketusta ja pintaa käsissä, aistia kuoriessa hedelmän tuoksu, syödessä aistia makuja, tuntemuksia suun sisällä, hampaissa pureskelu, ruoan kulkua nielussa jne.

  • Myös pyykätessä voi pysähtyä tunnistamaan puhtaan pyykin tuoksun, viikatessa ja taitellessa aistia kangasta sormissa, käsien liikeet, oman kehon asento, oma ryhti, hengitys…jne.  Patatiskien ja muiden kotiaskareiden lomassa voi löytää ihan uusia ulottuvuuksia.

 

Arki tarjoaa loputtoman harjoitusmaaston!

Ydin on olla tietoinen, ankkuroitua käsillä olevaan hetkeen ja havainnoida aistimuksia, tuntemuksia, tunteita tai ajatuksia arjen pienissä pysähdyshetkissä aivan samoin kuin muodollisessa harjoituksessa, avoimin mielin, ns. aloittelijan tutkivalla asenteella, pyrkimättä analysoimaan, arvostelemaan, tai muuttamaan niitä.

  • On tärkeää mieltää ja muistaa että havainnot ja kokemukset ovat omakohtaisia, eivätkä oikeita tai vääriä.

  • Harjoittamisessa ei ole myöskään tarkoitus pyrkiä mihinkään lopputulokseen, saavuttaa mitään, ei rentoutumistakaan.  Harjoitamme vahvistaaksemme tietoisuustaitojamme, kykyämme olla läsnä tässä hetkessä, kokea ja olla ”hereillä” tässä ja nyt.

  • Jos ja kun huomaamme mielemme karkaavan ja matkaavan omilla teillään, menneessä, tulevassa tai jossain muualla, tuomme huomiomme lempeän yksinkertaisesti takaisin tähän hetkeen.

  • Samoin on hyvä tiedostaa, ettei läsnäoloharjoitteista tule vahingossa ”itsetarkoitus” tai vakava suoritus, jossa oma kriitikko iskee paikalle, kun mieli karkaa omille teilleen. Eli mielen täytyy saada myös vaeltaa! Ihmisen osaan ja mielen perustehtäviin kuuluu myös muistella mennyttä, suunnitella tulevaa ja olla muuten vaan ”omissa ajatuksissaan”.

 

Miksi läsnäolotaitoja sitten on hyvä harjoittaa?

Nykyelämän rytmissä meillä on vahva taipumus antaa mielemme pyörittää meitä ja viedä huomiomme tästä hetkestä pois. Saatamme löytää itsemme tekemästä asioita automaattiohjauksella rutiininomaisesti mielen vaeltaessa omilla teillään.
Siksi läsnäolon taitoa on hyvä vahvistaa tuomalla mieli tietoisesti tähän hetkeen, siihen ainoaan, jota juuri nyt elämme ja koemme.

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen on yksinkertaista,
mutta se ei tee siitä välttämättä helppoa!

Niin vaikeata meidän voi olla on pysähtyä tekemisen keskellä ja
laskeutua läsnäolon tilaan.

 

Vähitellen harjoitusten myötä pysähdyshetket asettuvat luontevasti osaksi arkea.
Voimme iloksi ja ihmeeksi huomata, että oma mieli ei hallitsekaan meitä, vaan voimme olla itse ohjaksissa ja vaikuttaa tietoisesti siihen, mihin haluamme mielemme suunnata.

Tällä pystyvyyden tunteella on valtava vaikutus, voimme sen avulla lisätä
iloa, merkitystä ja tasapainoa elämäämme!

 

*Onko sinulla jo Stressinhallinnan ABC-sinuiksi stressin kanssa opas?
Tilaa omasi tästä!

*Onko verkostossasi joku, jota tämä kirjoitus voisi puhutella? Kiitos etukäteen jakamisesta!