Maksuton Stressinhallinnan opas

Elämän keskeneräisyys - ja sen hyväksyminen

elämänviisaus elämänvirta hyväksyminen itsetuntemus keskeneräisyys logofilosofia resilienssi tietoisuustaidot viktor frankl
Avartamo blogi- Elämän keskeneräisyys ja sen hyväksyminen

Tässä yhtenä päivänä tuntui, että ihan kaikki junnaa paikallaan, eikä oikein mikään elämässäni etene.
Siltä siis TUNTUI. Oli niin hankala olo, ettei auttanut kuin ottaa ja lähteä kävelylle, mikä onkin ensiapuni kaikkeen pään pörinään.
Ja niinhän siinä taas kävi, että kävelyllä aivot tuulettuivat, mieli tasaantui ja tuli tilaa taas nähdä metsää puilta. Tajusin, mikä tässä nyt taas on niin hankalaa: elämän keskeneräisyys ja sen hyväksyminen.

Elämän iso virta

Elämä tapahtuu koko ajan ihan omaa tahtiaan myös meistä riippumatta.
Vaikka kuinka yrittäisimme, voi välillä tuntua, että asiat vaan laahaavat tai suorastaan sakkaavat elämän isossa virrassa, eikä puurtamisesta huolimatta koe edistystä elämässä, ihmissuhteissa, opiskelussa, töissä tai muissa elämän isoissa toiveissa.

Riittämättömyyden tunne voi olla todella riipaiseva ja kouriintuntuva. 
Kuinka usein kärsimättömyys saakaan otteen ja vie puskemaan vastavirtaan tai pahimmillaan pakkomielteisesti suoraan karikkoon. Sitä haluaisi niin olla oman elämänsä ohjaimissa kaiken aikaa!

Välillä voi olla todella kova pala hyväksyä,
että elämällä on ihan oma virtansa, jota ei vain voi kontrolloida.

Vaikka tämän jo tietää,  ei silti ole niin helppoa pysähtyä odottelemaan myötävirtaa tai vaihtaa reittiä, jos on tehnyt kovasti töitä ja taustalla on itselle tärkeä asia, toive, elämän unelma tai tavoite.
 

Myötävirtaa vai karikkoja kohti?

Merimelonta kajakilla muistuttaa minua aina hyvin siitä, miten tärkeää on tunnistaa virtoja ja tuulia. Ihan sama pätee elämässä:
Myötävirrassa on huikeaa edetä, vaivatta ja kevyesti soljuen. Sopiva vasta- tai sivutuulikin on nautinto, kun saa aistit hereillä tehdä hartiavoimin töitä ja tuntea miten matka etenee rivakasti.
Senkin on oppinut, että kovaan tuuleen ja uhkaaviin pilviin on otettava maltti mukaan, onko järkeä ja voimia jatkaa eteenpäin tai sittenkin valita toinen reitti. Usein on viisainta nousta maihin lepo- ja huoltotauolle. Sillä aikaa tuuli usein laantuu ja suunta kirkastuu.  

 
Sinnikkyys ja nöyryys elämän virrassa

Ajan hengessä on kova hinku tehdä tavoitteista totta ja olla oman onnensa seppä. Siihen tarvitaan määrätietoisuutta ja sinnikkyyttä, jotka ovat valtava voimavara ja vahvuus - elleivät ylly jääräpäisyydeksi, jolla on tapana kaventaa näkökenttä kaikelta muulta.  


Oman onnen rakentamiseen tarvitaan myös annos nöyryyttä elämän edessä.
Elämällä mutkineen voi olla meille muita suunnitelmia tarjolla,
joita emme vielä näe.

Viktor Franklin (1905-1977)  kehittämän elämänmyönteisen ja tarkoituskeskeisen logofilosofian mukaan ihminen on oman elämänsä myötäluoja.  
Tämä ajatus voi huojentaa kulkijaa elämän vastatuulessa ja auttaa näkemään elämän iskut ja hidasteet isommassa perspektiivissä.  Ajatus muistuttaa myös riittämättömyyden tunteen tai ylivastuullisuuden kanssa kamppailevia siitä, että voimme kantaa vain oman osamme ja vastuumme asioista ja niiden onnistumisesta.

 

Oletko hereillä elämän vihjeille?

Sanotaan, että elämä kantaa ja asioilla on tapana järjestyä.  Mutta osaammeko luottaa elämään ja asettua sen virtaan?

Osaammeko nauttia sekä matkasta että levollisesta perillä olon tunteesta
samaan aikaan, tässä ja nyt?

Se tarkoittaa kaikkea muuta kuin ajelehtimista virran vietävänä kuin lastu lainehilla.
Se tarkoittaa tietoisuutta olla hereillä ja aistia elämän hienovireisiä vihjeitä, kuunnella omaa sisäistä viisautta ja intuitiota. Tunnistaa myötävirta ja vastavirta ja tietää milloin on hyvä pysähtyä odottamaan.

 

Annatko elämän kantaa sinua?

Jos on lukinnut itsensä tiukkoihin tavoitteisiin, aikatauluihin ja askelmerkkeihin saattaa elämän tarjoamat tilaisuudet jäädä suorittamisen jalkoihin ja huomaamatta.
Elämä voi tarjota väliintuloja ja vaihtoehtoja, joille ei tiukassa tahdissa riitä tilaa.

Kuulet hyvästä kirjasta, muttet ehdi nyt lukea sitä, sitten joskus… tai kuulet kurssista, joka kiehtoisi, mutta sivuutat sen… silmiisi osuu työpaikka- tai asuntoilmoitus, joka jotenkin puhuttelee, mutta tyrmäät sen suoralta kädeltä, koska ajankohta tai sijainti ei juuri nyt sovi suunnitelmiisi…jne.
Elämä ei ehkä saa tilaisuutta tulla väliin, virrata ja tapahtua, jos meillä on jatkuva kiire suorittaa laput silmillä omaa suunnitelmaamme.

Mitä kaikkia elämän tarjoamia yllätyksiä vilahtaa ohi, jos olemme lukinneet itsemme tiukasti tavoitteisiimme? Annatko sinä elämälle tilaa tapahtua? Annatko elämän välillä yllättää ja kantaa sinua?

 Kiitos, jos haluat jakaa jutun eteenpäin aiheesta kiinnostuneille!
 
Marjaliisa

PS. Jos aihe puhuttelee, sinua saattaa kiinnostaa: Kartta ja Kompassi-mentorointi

(Kirjoitus on julkaistu 1. kerran 02/2018)