Maksuton Stressinhallinnan opas

Onni -mikä tie sinne vie, mitä onni merkitsee sinulle?

arvot elämänarvot itsetuntemus karttajakompassi kiitollisuus logoterapia onni perusonni resilienssi rick hanson viktor frankl
Avartamo blogi- Onni -mikä tie sinne vie

Mikä tie vie onneen?

Onnellisen elämän tavoittelu kuuluu ihmisen osaan varmasti iäti, mutta tuntuu että tässä ajassa on  erityisen paljon suuren onnenetsinnän tuntua. Ja tarjontaa sen löytämiseksi! 
Mutta miksi onnea on niin vaikea saavuttaa?   Ja mitä onni ylipäätään on, mitä se on sinulle?

”Onni on sivutuote”

Tämän päätelmän teki logofilosofian kehittäjä, psykiatri, lääketieteen, neurologian ja filosofian tohtori Viktor Frankl (1905-1997). 

Franklin mukaan onni on seuraus, sivutuote, joka syntyy, kun elämme arvojemme mukaista elämää, eli toteutamme meille tärkeitä arvojamme.  Ajatus voi tuntua hiukan ylevältä, mutta käytäntöön käännettynä tarkoittaa, että onnellisuus, elämänilo ja mielekkyys seuraa siitä, että valitsemme ja toteutamme niitä tekoja ja asioita, joita pidämme tärkeinä ja arvokkaina.
Siten onni ei voi Franklin mukaan olla päämäärä itsessään, vaan se on seuraus.

Tämähän vaikuttaa yksinkertaiselta! Kyllä vaan, ja onnittelut kaikille, joille omat tärkeät arvot kirkastuvat jo varhain elämässä. Heitäkin on!

Oikotietä vai koko kierros?

Kuulun itse siihen luullakseni isoon porukkaan, joka etsii onnea pitkälti ns. poissulkevalla menetelmällä.  Äkkiseltään ja ankarasti katsottuna oman tien ja onnen etsintä voi näyttää nolojen hutien sarjalta suunnanvaihtoja ja vääriä valintoja esim. opiskelun, työn tai rakkauden kohdalla.  Vai… onko vääriä valintoja olemassakaan?

Voiko ollakin niin, että juuri ne turhimmilta ja tuskaisimmilta tuntuvat mutkat johdattavat pidemmälle? Sinne missä on kaivettava otsa hiessä syvemmältä onnen avaimia, samalla matkasta mutkineen ja kuoppineen viisastuen?
Millaiselta sinun tarinasi ja tiesi onnen etsinnässä näyttää?

Ovi auki onnelle

Logofilosofian mukaan ihminen on oman elämänsä myötäluoja.
Tarkoittaen sitä, että me voimme vaikuttaa elämäämme monin tavoin, teoin ja asentein.
Tämän ajatuksen mukaan voimme lähtökohdistamme riippumatta lisätä tyytyväisyyttä elämään. Opettelemalla esimerkiksi  kokemaan kiitollisuutta. Kiitollisuudella on hyvä tapa laajentua myönteisyydeksi elämää kohtaan ja lisätä arvostusta ja myötätuntoa itseämme ja muita kohtaan.

Tämä voi olla tyrmäävä rasti, jos perusasenne elämää kohtaan on kovin kyyninen, kaunainen tai tyytymätön. Tällöin voi kokea oman ns. elämäntaseensa olevan pahasti vajeen puolella.  On selvä, että silloin jokaiseen päiväänkin saattaa herätä reippaasti miinuspuolelta.
Miten sieltä voi vaihtaa plussalle ja raottaa ovea onnelle?

Matka myönteisyyteen

Matka myönteisyyteen saattaa olla kuoppainen, vaatia sinnikkyyttä, viedä aikaa ja voimia.
Siksi tarvitaan tahtoa avautua muutoksen matkalle. Vähitellen eteneminen alkaa tuoda palkitsevia hetkiä ja helpotuksen tunteita.
Pitkän matkan kulkijana on ilo kertoa, miten vapauttavaa on kasvaa vähitellen perspektiiviin ja ymmärrykseen, jossa voi antaa itselleen ja muille (elämälle?) anteeksi menneitä ja tulemaan sinuiksi myös suurten surujen kanssa.

Peilin kanssa saa kohdata kyllä itsensä jatkuvasti, ja vastuuta omista ajatuksista ja asenteista saa tarkastella tavan takaa.
On kuitenkin hyvä tietää, että matkaa ei tarvitse, eikä ehkä ole hyväkään tehdä yksin. Polulla tulee kohtaamaan samanhenkisiä kanssakulkijoita, joista voi tulla tärkeä voimavara ja hyviä ystäviä. Itselleni tärkeinä sparraajina on toiminut juuri vertaistuki, luottoystävät, kirjat, opiskelu, luonto, harrastukset ja välillä myös ammattiapu.

Se kasvaa mitä ravitsemme

Eli perusonnen avaimia on siis terve myönteisyys ja kiitollisuus, asenteet, joihin voimme kasvaa opettelemalla.
Neuropsykologi Rick Hansonin kirja Sisäsyntyinen onnellisuus (tyytyväisyyden, tyyneyden ja itseluottamuksen uusi neurotiede, Basam Books 2016) avaa myönteisyyden opettelemista ja hyvän vastaanottamista hienosti ja käytännönläheisesti.

Onnellisuuden tunne kasvaa ja lisääntyy itsetuntemuksen, omien arvojen kirkastumisen ja niiden toteuttamisen myötä.  On hyvä myös omaksua ja hyväksyä erehtyväisen, oppivan ihmisen osa (eli ettei se sädekehä tule kasvamaan pään päälle!).  Tätä on teroitettava erikseen kaikille riittämättömyyden tunteisiin ja suorittamiseen taipuvaisille kanssakulkijoille…

 

Perusonni pitää

Perusonnen kestävää alustaa tukee myös se, että oppii ymmärtämään ja hyväksymään elämän jatkuvan muutosluonteen ja näkemään eri elämänvaiheet merkityksellisinä askeleina, osana omaa ainutlaatuista elämäntarinaa.

Näistä elementeistä käsin olen saanut kiinni (tai ainakin otteen kulmasta), siitä mitä itse kutsun perusonneksi. Perusonni pitää tiukkoinakin päivinä, eikä se heilahda niin herkästi ulkoisisten olosuhteiden ravistelusta.

Perusonni pitää ja kestää kolhuja.
Perusonni asuu arjessa.
Sen pienissä hetkissä, valinnoissa, kohtaamisissa ja teoissa.


”Onni on niin lähellä”
Goethe

PS. Jos kaipaat elämääsi enemmän merkitystä, iloa ja tasapainoa,  tutustu Kartta ja Kompassi-mentorointiin tästä! 

(Kirjoitus on julkaistu 1 .kerran 07/2017)