Mistä onni löytyy?
Onnellisen elämän tavoittelu kuuluu ihmisen osaan varmasti iäti, mutta tuntuu että tässä ajassa on erityisen paljon suuren onnenetsinnän tuntua.
Ja tarjontaa sen löytämiseksi! Mutta miksi onnea on niin vaikea saavuttaa?
Mikä tie sinne vie? Ja mitä onni ylipäätään on, mitä se on sinulle?
”Onni on sivutuote”
Tämän päätelmän teki logofilosofian kehittäjä, psykiatri, lääketieteen, neurologian ja filosofian tohtori Viktor Frankl (1905-1997). Hän tuli siihen tulokseen, että onni on sivutuote.
Franklin mukaan onni on seuraus, sivutuote, joka syntyy, kun elämme arvojemme mukaista elämää, eli toteutamme meille tärkeitä arvojamme. Ajatus voi tuntua hiukan ylevältä, mutta käytäntöön käännettynä tarkoittaa, että onnellisuus, elämän mielekkyys seuraa siitä, että valitsemme ja toteutamme niitä tekoja ja asioita, joita pidämme tärkeinä ja arvokkaina.
Siten onni ei vvoi Franklin mukaan olla päämäärä itsessään, vaan se on seuraus.
Tämähän vaikuttaa yksinkertaiselta! Kyllä vaan, ja onnittelut kaikille, joiden kantavat arvot kirkastuvat jo varhain elämässä. Heitäkin on!
Oikotietä vai koko kierros?
Kuulun itse siihen luullakseni isoon porukkaan, joka etsii onnea pitkälti ns. poissulkevalla menetelmällä. Äkkiseltään ja ankarasti katsottuna oman tien ja onnen etsintä voi näyttää nolojen hutien sarjalta suunnanvaihtoja ja vääriä valintoja esim. opiskelun, työn tai rakkauden kohdalla. Vai… onko vääriä valintoja olemassakaan?
Voiko ollakin niin, että juuri ne turhimmilta ja tuskaisimmilta tuntuvat mutkat johdattavat pidemmälle? Sinne missä on kaivettava otsa hiessä syvemmältä onnen avaimia, samalla matkasta mutkineen ja kuoppineen viisastuen?
Millaiselta sinun tarinasi ja tiesi näyttää?
Ovi auki onnelle
Logofilosofian mukaan ihminen on oman elämänsä myötäluoja.
Tarkoittaen sitä, että me voimme vaikuttaa elämäämme monin tavoin, teoin ja asentein.
Tämän ajatuksen mukaan voimme lähtökohdistamme riippumatta lisätä tyytyväisyyttä elämään. Opettelemalla esimerkiksi kokemaan kiitollisuutta. Kiitollisuudella on hyvä tapa tapa laajentua myönteisyydeksi ja lisätä arvostusta ja myötätuntoa itseämme ja muita kohtaan.
Tämä voi olla tyrmäävä rasti, jos perusasenne elämää kohtaan on kovin kyyninen, kaunainen tai tyytymätön. Tällöin voi kokea oman ns. elämäntaseensa olevan pahasti vajeen puolella. On selvä, että silloin jokaiseen päiväänkin saattaa herätä reippaasti miinuspuolelta.
Miten sieltä voi vaihtaa plussalle ja raottaa ovea onnelle?
Matka myönteisyyteen
Matka myönteisyyteen saattaa olla kuoppainen, vaatia sinnikkyyttä, viedä aikaa ja voimia.
Siksi tarvitaan tahtoa avautua muutoksen matkalle. Vähitellen eteneminen alkaa tuoda palkitsevia hetkiä ja helpotuksen tunteita.
Pitkän matkan kulkijana on ilo kertoa, miten vapauttavaa on kasvaa vähitellen perspektiiviin ja ymmärrykseen, jossa voi antaa itselleen ja muille (elämälle?) anteeksi menneitä ja tulemaan sinuiksi myös suurten surujen kanssa.
Peilin kanssa saa kohdata kyllä jatkuvasti, ja vastuuta omista ajatuksista ja asenteista saa tarkistella tavan takaa!
On kuitenkin hyvä tietää, että matkaa ei tarvitse, eikä ehkä ole hyväkään tehdä yksin. Polulla tulee kohtaamaan samanhenkisiä kanssakulkijoita, joista voi tulla tärkeä voimavara ja tulla hyviä ystäviä. Itselleni tärkeinä sparraajina on toiminut myös vertaistuki, luottoystävät, kirjat, opiskelu, luonto, harrastukset ja ammattiapu.
Se kasvaa mitä ravitsemme
Eli perusonnen avaimia on siis terve myönteisyys ja kiitollisuus, asenteet, joihin voimme kasvaa opettelemalla.
Neuropsykologi Rick Hansonin kirja Sisäsyntyinen onnellisuus (tyytyväisyyden, tyyneyden ja itseluottamuksen uusi neurotiede, Basam Books 2016) avaa myönteisyyden opettelemista ja hyvän vastaanottamista hienosti ja käytännönläheisesti.
Onnellisuuden tunne kasvaa ja lisääntyy itsetuntemuksen, omien arvojen kirkastumisen ja niiden toteuttamisen myötä. On hyvä myös omaksua ja hyväksyä erehtyväisen, oppivan ihmisen osa (eli ei se sädekehä tule kasvamaan pään päälle!). Tätä on teroitettava erikseen kaikille riittämättömyyden tunteisiin ja suorittamiseen taipuvaisille kanssakulkijoille…
Perusonni pitää
Perusonnen kestävää alustaa tukee myös elämän muutosluonteen ymmärtäminen ja oman elämän eri vaiheiden näkeminen merkityksellisinä askeleina osana omaa ainutlaatuista elämäntarinaa.
Näistä elementeistä käsin olen itse saanut kiinni siitä mitä kutsun perusonneksi. Perusonni pitää tiukkoinakin päivinä, eikä heilahda herkästi ulkoisisten olosuhteiden ravistelusta.
Perusonni pitää ja kestää, päivittäin ja arjessa. Arjessahan suurimman osan aikaa elämme.
Perusonni asuu ja voi hyvin arjessa, sen pienen pienissä hetkissä, valinnoissa, kohtaamisissa ja teoissa.
”Onni on niin lähellä”
Goethe
PS. Jos kaipaat elämääsi enemmän merkitystä, iloa ja tasapainoa, tutustu Kartta ja Kompassi-mentorointiin tästä!
