Mistä onni löytyy?
Onnellisen elämän tavoittelu kuulunee ihmisen osaan kautta aikojen ja ikuisesti, mutta tuntuu että ajassamme on juuri nyt erityisen paljon suuren onnenetsinnän tuntua.
Ja tarjontaa sen löytämiseksi! Mutta miksi onnea on niin vaikea saavuttaa?
Mikä tie sinne vie? Ja mitä onni ylipäätään on, mitä se on sinulle?
”Onni on sivutuote”
Tämän päätelmän teki logofilosofian kehittäjä, psykiatri, lääketieteen, neurologian ja filosofian tohtori Viktor Frankl (1905-1997). Hän tuli siihen tulokseen, että onni on sivutuote.
Franklin mukaan onni on siis seuraus, sivutuote, joka syntyy, kun elämme arvojemme mukaista elämää, eli toteutamme meille tärkeitä arvojamme. Ajatus voi tuntua hiukan ylevältä, mutta käytäntöön käännettynä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että onnellisuus, elämän mielekkyys syntyy seurauksena siitä, että valitsemme ja toteutamme niitä tekoja ja asioita, joita pidämme tärkeinä ja arvokkaina.
Onni ei siis ole päämäärä itsessään, vaan seuraus.
Tämähän vaikuttaa yksinkertaiselta! Kyllä vaan, ja onnittelut ihan kaikille, joille omat kantavat ja tärkeät arvot kirkastuvat jo varhain elämässä. Heitäkin on!
Oikotietä vai koko kierros?
Kuulun itse siihen luullakseni isoon porukkaan, jolle ei ole avautunut oikotietä onneen, vaan tietä taivalletaan pitkälti ns. poissulkevalla menetelmällä. Äkkiseltään ja ankarasti katsottuna oman tien ja onnen etsintä voi näyttää nolojen hutien sarjalta suunnanvaihtoja ja vääriä valintoja esim. opiskelun, työn tai rakkauden kohdalla. Vai… onko vääriä valintoja olemassakaan?
Voiko ollakin niin, että juuri ne turhimmilta ja tuskaisimmalta tuntuvat mutkat johdattavat pidemmälle? Sinne missä on kaivettava otsa hiessä syvemmältä, jotta löytää sen, joka viimein ojentaa onnen avaimet käteesi, koko matkasta mutkineen ja kuoppineen viisastuneen itsesi. Millaiselta sinun tarinasi näyttää? Millaisena haluat oman tiesi nähdä?
Ovi auki onnelle
Logofilosofian mukaan ihminen on oman elämänsä myötäluoja.
Tarkoittaen sitä, että me voimme vaikuttaa elämäämme monin tavoin, teoin ja asentein.
Tämän ajatuksen mukaan voimme lähtökohdistamme riippumatta lisätä tyytyväisyyttä elämään opettelemalla kokemaan esimerkiksi kiitollisuutta. Kiitollisuudella on hyvä tapa tapa laajentua myönteisyydeksi ja lisätä arvostusta ja myötätuntoa itseämme ja muita kohtaan.
Tämä voi olla tyrmäävä rasti, jos perusasenne elämää kohtaan on kovin kyyninen, kaunainen tai tyytymätön. Tällöin voi kokea oman ns. elämäntaseensa olevan pahasti vajeen puolella. On selvä, että silloin jokaiseen päiväänkin saattaa herätä reippaasti miinuspuolelta.
Miten sieltä voi vaihtaa plussalle ja raottaa ovea onnelle?
Matka myönteisyyteen
Matka myönteisyyteen saattaa olla kuoppainen, vaatia sinnikkyyttä, viedä aikaa ja voimia.
Siksi tarvitaan tahtoa avautua muutoksen matkalle. Vähitellen eteneminen alkaa tuoda palkitsevia hetkiä ja helpotuksen tunteita.
Pitkän matkan kokemusasiantuntijana on ilo kertoa, miten vapauttavaa on ollut kasvaa vähitellen perspektiiviin ja ymmärrykseen, jossa voi antaa itselleen ja muille (elämälle?) anteeksi menneitä ja tulemaan sinuiksi myös suurten surujen kanssa.
Peilin kanssa saa kohdata kyllä jatkuvasti, ja vastuuta omista ajatuksista ja asenteista saa tarkistella tavan takaa!
On kuitenkin hyvä tietää, että matkaa ei tarvitse, eikä ehkä ole hyväkään tehdä yksin. Polulla tulee kohtaamaan samanhenkisiä kanssakulkijoita, joista voi tulla tärkeä voimavara ja tulla hyviä ystäviä. Itselleni tärkeinä sparraajina on toiminut myös vertaistuki, luottoystävät, kirjat, opiskelu, luonto, harrastukset ja ammattiapu.
Se kasvaa mitä ravitsemme
Eli perusonnen avaimia ovat siis terve myönteisyys ja kiitollisuus, asenteet, joihin voimme kasvaa opettelemalla.
Neuropsykologi Rick Hansonin kirja Sisäsyntyinen onnellisuus (tyytyväisyyden, tyyneyden ja itseluottamuksen uusi neurotiede, Basam Books 2016) avaa myönteisyyden opettelemista ja hyvän vastaanottamista hienosti ja käytännönläheisesti.
Onnellisuuden tunne kasvaa ja lisääntyy itsetuntemuksen, omien arvojen kirkastumisen ja niiden toteuttamisen myötä. On hyvä myös omaksua ja hyväksyä erehtyväisen, oppivan ihmisen osa (eli ei se sädekehä kasva pään päälle!). Ja tätähän on teroitettava erityisesti kaikille riittämättömyyden tunteisiin ja suorittamiseen altistuville kanssakulkijoille…
Perusonni pitää
Perusonnen kestävää alustaa tukee myös elämän muutosluonteen ymmärtäminen ja oman elämän eri vaiheiden näkeminen merkityksellisinä askeleina ja osana omaa ainutlaatuista elämäntarinaasi.
Näistä elementeistä käsin olen omalla kohdallani saanut kiinni siitä mitä kutsun perusonneksi, joka pitää tiukkoinakin päivinä, eikä heilahda herkästi ulkoisisten olosuhteiden ravistelusta.
Perusonni siis pitää ja kestää, päivittäin ja arjessa. Sillä lopultahan juuri arki on sitä, mitä elämme suurimman osan ajastamme.
Perusonni asuu ja voi hyvin arjessa, sen pienen pienissä hetkissä, valinnoissa, kohtaamisissa ja teoissa.
”Onni on niin lähellä”
Goethe
