Miten välttää ylikuormitusta arjen pyörteissä?
Yhdellä jos toisellakin kuulee kalenterin täyttyvän pikkuhiljaa kuin itsekseen. Siksi juuri nyt on hyvä kohta pysähtyä ja tarkistaa, miten pitää huolta omista rajoista ja jaksamisestaan.
Miten varmistaa selustansa, ettei arjesta pääse tulemaan suoritusten sarjaa?
Olemmeko läsnä elämämme hetkissä?
Kuuntelin hiljattain netistä yhden Jon Kabat-Zinnin haastattelun (MBSR- stressinhallintamenetelmän kehittäjä). Kaiken sen viisauden keskellä erityisesti yksi hänen kommenttinsa oli pysäyttävä. Haastattelija kysyi, uskoiko Jon Kabat-Zinn elämään kuoleman jälkeen, ”Is there life after death?”. Kabat-Zinn vastasi, että sitä hän ei tiedä, mutta hänen mielestään sitäkin oleellisempi kysymys, josta meidän kaikkien pitäisi enemmän olla huolissamme, kuuluu: ”Is there life before death?”, onko elämää ennen kuolemaa? Tällä Kabat-Zinn viittasi siihen, huomaammeko me elämän ainutkertaisuuden ja sen ohikiitävät hetket, vai paahdammeko elämämme kiireessä läpi laput silmillä?
Arkea autopilotilla?
Huomaatko sinä, kuinka helposti automaattiohjaus luiskahtaa päälle arjen rutiineissa? Kun yrittää avata roskiskatoksen ovea jo metrien päästä napsauttamalla valmiina kädessä olevaa autonavainta? Niin minulle kävi tässä yksi päivä.
Tai kun ojentaa käden kännykkää kohti ja huomaa hetken päästä selailevansa viestejä, vaikkei ollut edes aikonut tehdä niin?
Kiire ja suorittamisen sokkelot, somet tai muut häiriötekijät vievät huomiomme niin vaivihkaa ja helposti, ettemme oikein ole kunnolla läsnä tässä ja nyt tekemisissämme ja kohtaamisissamme. Mielemme voi olla ihan omilla teillään, huolehtimassa tulevaa, märehtimässä mennyttä tai jossain aivan muualla.
Ankkuri tähän hetkeen
Miten laskeutua läsnäolon tilaan, tähän ainoaan hetkeen, joka meillä on?
Jon Kabat-Zinniä lainaten se on yksinkertaista, mutta ei helppoa. Voimme milloin ja missä vain pysähtyä seuraamaan oman kehon tuntemuksia ja hengityksemme virtaa. Ne ovat ankkuri tähän hetkeen, aina mukanamme. Meidän on kuitenkin vaikea pysytellä ankkurissa, koska mielemme tempoilee mielellään ihan muualle. Se on kuriton kuin koiranpentu, jota saa lempeän päättäväisesti tuoda kerta toisensa jälkeen takaisin tähän hetkeen säntäilemästä ympäriinsä.
Miten se tehdään?
Läsnäolon taikahan ei itsessään ole mystiikkaa, vaan hyvinkin yksinkertaista ja maanläheistä. Läsnäolon taitoa voi elvyttää ja kehittää harjoituksilla, kuten Kabat-Zinnin MBSR-menetelmässä.
Yksinkertaiset liikeharjoitteet ja istuma- ja kehomeditaatio vaalivat kehon ja mielen yhteyttä vailla mystiikkaa. Säännöllisillä harjoitteilla on tutkitusti kokonaisvaltainen ja syvällinen vaikutus stressinhallintaan ja hyvinvointiin.*
Mutta jokapäiväisessä arjessa avautuu varsinainen harjoitusmaasto!
Omissa askareissa, ihan tavallisissa rutiineissa voi tehdä ns. epämuodollisia harjoitteita milloin vain, missä vain. Kaikkein vaikeinta on muistaa ottaa ja huomata ne hetket.
Pienet tietoiset hetket tavaksi
Esimerkiksi:
- Tietoinen aamuhetki päivän alkuun, rauhassa omaa hengitystä seuraten, sen virtaa ja kehon ja mielen viestejä kuunnellen.
Samalla voi orientoitua alkavaan päivään vaikka venyttelyin tai minimeditaatiolla. Vastaavasti illalla rauhoittuminen päivän päätteeksi. - Päivän toimissa ja töissä: lyhyitä tsekkaushetkiä, miten oma hengitys virtaa, skannata kehon tuntemukset ja vapauttaa muutamalla hengityksellä mahdolliset mielen paineet, kehon kireydet, niskan ja kasvojen lihakset.
- Siirtymissä: tietoinen kävely kotiin, kauppaan, autolle, lounastauolle -miltä askeleet tuntuvat jaloissa, kävelenkö ripeästi, jäykästi, voinko/haluanko/osaanko hidastaa askelta. Rappusissa, miten askel ja hengitys kulkee, miltä se tuntuu.
Ulkona; nostaa katse maasta ja mietteistä, tuntea ja aistia ilma/tuoksut/ tuuli. Ja kulkuvälineessä; tuntea oma asento ja istuin, havainnoida ympäristöä, ääniä, omaa hengitystä, omia mielen liikkeitä, ajatuksia. - Ruokailussa: mitä valitsin lautaselle, miltä ruokani näyttää, miltä se tuntuu suussa ja maistuu tänään, nyt tässä? Voinko/haluanko hidastaa, tuntea miten kylläisyyden tunne kehossa etenee?
- Luonnossa: meillä on ehtymätön aarreaitta, läsnäolon keidas ja neljä vuodenaikaa, jossa avata aistit, tuntea, nähdä, kokea tämä hetki!
- Kohtaamisissa: läheisemme, tutut ja tuntemattomat, tarjoavat ehtymättömiä tilaisuuksia harjoittaa hyväksyvää tietoista läsnäoloa, tiedostaa ja tunnistaa omia tapojamme ja reaktioitamme vuorovaikutuksessa:)
Kuinka kohtaan vastaantulijan, tuntemattoman, kollegan, läheisen? Kuinka kuuntelen? Miten kosketan? Miten kohtelen toista elein, sanoin, ajatuksin?
Löydätkö näistä ideoita, joita ottaa omaan arkeen?
Tietoisuuden tila taloksi
Sanotaan, että se kasvaa mitä ruokimme. Juuri niin käy, kun säännölliset läsnäoloharjoitteet jalkautuvat vähitellen arkeen, pienet tietoiset hetket asettuvat pikkuhiljaa taloksi ja tavaksi. Läsnäolon tilassa voi kuulla selkeämmin myös omaa sisäistä viisauttaan ja intuitiotaan ja tehdä tietoisempia valintoja arjessa. Käytännössä siis huolehtia omista rajoistaan – ja välttää ylikuormittumasta.
Ja joskus se tarkoittaa isompien päätösten ja elämänmuutosten tekemistä.
Pystyvyyden tunne ja kokemus siitä, että on oman arkensa ohjaimissa lisää itseluottamusta, tyytyväisyyttä, tasapainoa ja elämäniloa!
”Pystyvyyden tunne -luottamus kykyysi kehittyä
vaikuttaa kykyysi kehittyä.”
Jon Kabat-Zinn
*HUOM. 19.9. alkaa Helsingissä läsnäolotaitoja ja stressinhallintaa tukeva Asahi +mindfulness -kurssi.
Lue tästä lisää ja ilmoittaudu mukaan pienryhmään!
PS. Onko sinulla muuten jo maksuton Stressinhallinnan ABC -sinuiksi stressin kanssa opas?
Se on maksuton opas juuri sinulle, joka haluat sukeltaa syvemmälle pohdintatehtävien avulla stressisi juuriin ja niihin tekijöihin, joilla voit hoitaa ja säätää omaa stressiäsi. Tilaa tästä oma oppaasi maksutta!