Koronakaamoksessa saattaa käpertyä omiin oloihin ihan liikaakin, kun monet menot ovat kokonaan jäähyllä. Tässä päivien viiletessä ja iltojen pimetessä huomaan itse ainakin tarvitsevani extrapanosta tasapainon ja valoisan mielen vaalimiseen tällä maratonilla. Ehkä sinäkin?
Mihin tarttua kun arjen rytmit ja rutiinit rikkoutuvat?
Koronavirus ja poikkeustila on laittanut meidät kaikki ison haasteen eteen arjen uudelleen järjestelyissä. Moni kantaa suurta huolta myös omasta ja läheisten terveydestä ja toimeentulosta.
Kun turvattomuuden tunne saa otteen ja kaventaa näkökykyä, on normaalia ja inhimillistä, ettei oikein tiedä mihin tarttua.
Jos niin käy, ensisijaista on rauhoittaa omaa mieltä, huolehtia hyvinvoinnin peruspilareista ja vahvistaa tietoisesti luottamuksen tunnetta kaikin keinoin.
Joskus oman ja toisten mielen rauhoittaminen on parasta mitä voimme haastavissa tilanteissa tehdä.
Mieltänsä voi rauhoittaa missä ja milloin vain ankkuroitumalla oman hengityksen avulla läsnäolon tilaan missä ja milloin vain, se ei vaadi erityistä aikaa ja valmistelua.
Tämän kirjoituksen ensimmäinen osa käsitteli läsnäolon harjoittamisen motivaatiota ja harjoitteiden soveltamista omaan arkeen.
Matkan varrella nousee aika ajoin esiin myös haasteita, vaikeita tuntemuksia ja tunteita, jotka voivat aiheuttaa voimakastakin ahdistusta. Miten suhtautua niihin ja kohdata ne?
Oletko tutustunut mindfulnessiin ja aloittanut läsnäolotaitojen harjoittamisen, mutta se on syystä tai toisesta jäänyt tai tyssännyt johonkin?
Miten jatkaa, mistä avaimia ja motivaatiota harjoittamisen haasteisiin?
Huomaatko sinä, kuinka helposti automaattiohjaus luiskahtaa päälle arjen rutiineissa? Kun yrittää avata roskiskatoksen ovea jo metrien päästä napsauttamalla valmiina kädessä olevaa autonavainta? Niin minulle kävi tässä yksi päivä. Tai kun ojentaa käden kännykkää kohti ja huomaa hetken päästä selailevansa viestejä, vaikkei ollut edes aikonut tehdä niin?
