Oletko tutustunut mindfulnessiin ja aloittanut läsnäolotaitojen harjoittamisen, mutta se on syystä tai toisesta jäänyt tai tyssännyt johonkin?
Moni jatkaa itsekseen läsnäoloharjoitteita esim. mindfulness-kurssin tai retriitin innostamana, mutta arki ja ajanpuute tarjoaa usein heti ensimmäisen haasteen ylitettäväksi. Kysyy vahvaa motivaatiota asettua harjoittamaan itsekseen ilman ohjaajan ja vertaisryhmän tukea. Ja etenkin meditaatiossa voi nousta esiin myös vaikeita tunteita ja tuntemuksia, jotka voivat yllättää ja hämmentää.
Miten jatkaa, mikä avuksi motivaatioon ja miten kohdata harjoittamisen haasteita?
Tarkista harjoittamisen peruspilarit:
- Kirkasta itsellesi oma syvempi motiivisi:
mitä syvempää tarvetta, tarkoitusta ja arvoa läsnäolotaitojen harjoittaminen täyttää? Mikä sinua motivoi harjoittamiseen?
(esim. halu ylläpitää terveyttäsi ja tasapainoasi, vahvistaa stressinhallintaasi, kehon ja mielen yhteyttä, lisätä itsetuntemustasi/itsesi hyväksyntää tms.) - Tarkista asenteesi harjoittamiseen:
kurkista kulissin taakse ja tunnista sisäinen puheesi, onko paikalla tiukka suorittaja/tai kireä kriitikko astumassa kanssasi harjoitukseen?
Kutsu tilalle hyväksyvä tietoinen läsnäolo ja tutkimusmatkailija, jolla on avoin mieli! - Ravitse ja harjoita erityisesti näitä:
kiinnostusta, kärsivällisyyttä, sitoutumista ja lempeyttä itseäsi kohtaan. Näistä on suuresti apua, kun pyrimme vahvistamaan läsnäolotaitojamme ja kykyämme neutraaliin havainnointiin eri tilanteissa.
Vertaistuen voima
Harjoittaminen yhdessä samanhenkisten kanssa tukee hienosti omaa matkaa, laajentaa perspektiiviä ja ravitsee motivaatiota. Pienryhmiä ohjatessa saa jatkuvasti todistaa vertaistuen voimaa, kokemusten jakaminen ihan ventovieraidenkin kesken luottamuksellisessa ilmapiirissä yhdistää ihmisiä ja tekee hyvää.
Jos olet erityisen herkkä ja sinun on vaikea laskea tuntosarvesi ulkoisilta tai sisäisiltä häiriötekijöiltä tai säännöllinen harjoittaminen ryhmässä ei muuten vaan kutsu tai sovi sinulle, harkitse oman pienen harjoituspiirin perustamista!
Tapaamiset voivat hyvin olla mutkatonta asettumista jonkun kotona yhdessä yksinkertaiseen meditaatiohetkeen ja/tai kuuntelemaan ohjattuja äänitteitä ja jakaa sen jälkeen keskenään tuntemuksia ja ajatuksia.
Myös yksityinen ohjaus on hyvä vaihtoehto harkittavaksi. Yksityistunnilla ohjaajan kanssa saa yksilöllistä ohjausta juuri omiin tarpeisiin ja kysymyksiin.
Olet itsesi paras asiantuntija, ole siis oma gurusi.
Väitän, ettei tietoisuusharjoituksia voi tehdä oikein tai väärin silloin kun pyrkimyksenä on yksinkertaisesti laskeutua tietoisen läsnäolon tilaan, tähän hetkeen.
Sovella läsnäoloharjoituksia rohkeasti ja luovasti arjessasi!
Muodolliset läsnäoloharjoitteet, istuma- ja kehomeditaatio sekä erilaiset liikeharjoitukset ovat ilman muuta läsnäoloharjoitteiden tukiranka, mutta on hyvä höllentää ajatusta siitä, että läsnäolon harjoittamisen tarvitsisi olla vakavaa tai juhlallista. Se ei edellytä asettumista tiettyyn tilaan tai seremoniaan. Käytännössä voit ottaa hetken ja tehdä tietoisen läsnäoloharjoitukseen missä vain ja milloin vain!
Harjoituksen muodolla ei ole suurta väliä, asenteella on!
Arki tarjoaa parhaan harjoitusmaaston. Oli kyseessä sitten muodollinen meditaatio- tai liikeharjoitus tai ns. epämuodollinen laiturinnokka- tai nuotiomeditaatio, tietoinen kävely-, hiihto- tai uintimeditaatio, luota siihen, että tiedät, mikä sinulle sopii milloinkin. Joskus läsnäoloharjoitus voi hyvinkin olla tietoinen siivoushetki, nikkarointi tai ruoanlaitto, tai vaikka lemmikin silittely, musiikin kuuntelu sohvalla tai tuulen huminan kuuntelu metsässä.
Viljele arjessasi pieniä pysähdyshetkiä,
pieniä kiiloja kiireen väliin.
Ravitse tietoisen läsnäolon hetkiä,
Vähitellen ne laajenevat ja niistä tulee tapa.
On hyvä toki tietää ja mieltää rentoutumisen ja läsnäoloharjoitteiden ero, mutta usein nämä yhdistyvät ja seuraavat toinen toistaan. Kyllä hyvistä hetkistä ja olosta saa olla paitsi tietoinen myös nauttia!
Pidä lujasti kiinni lempeydestä
Muista myötätunto itseäsi kohtaan, äläkä sorru läsnäoloharjoitteissa suorittamiseen. Pysy tietoisena ja herkkänä tunnistamaan, mitä milloinkin tarvitset, mikä sinua ravitsee ja mikä sinulle tekee hyvää.
Harjoituksia voi olla hyvä välillä vaihdella ja aika ajoin tarkistaa myös ” perusasetukset”, oma asenne ja motiivit harjoittamista kohtaan.
Kuuntele itseäsi, toisinaan esimerkiksi meditointi saattaa tuntua aivan liian haastavalta, kun taas kehon ja mielen yhteyttä vahvistavat lempeät liikeharjoitteet ehkä hyvinkin sopivilta, hoitavilta ja eheyttäviltä.
Joskus taas parasta voi olla vain muutaman minuutin pysähtyminen oman hengityksen seuraamiseen tai ympäristön kuunteluun. Muista silloinkin kiittää itseäsi siitä, että annoit tämän hetken itsellesi ja hyväksyvälle tietoiselle läsnäololle. Se ei mene milloinkaan hukkaan.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vieraskynäpalstalla Erityisherkän elämää- sivustolla 03/2019.
Pysy kuulolla, seuraavassa osassa 2 läsnäolon harjoittamisen haasteita ja miten kohdata tukalat tunteet.
Kiinnostaako aihe sinua?
Ajankohtaiset ryhmät, kurssit ja tilaisuudet löydät täältä: Ajankohtaista Avartamossa
Tilaa tästä maksuton: Stressinhallinnan ABC -sinuiksi stressin kanssa -opas
Jos koit kirjoituksen hyödylliseksi, kiitos sen jakamisesta eteenpäin!
